Ystävät ❤️
Mun kaverit on kaikki laihoja ja kauniita. Ihan kaikki! Ärsyttävää. Mä oon semmoinen hassu, söpö pullero, kömpelö ja isohiuksinen. Vähän niin kuin vompatti. Oon tottunut siihen. Mun rooliini vompattina. Oon näiden mun ärsyttävän kauniiden ja laihojen ystävieni kanssa tuntenut ihan pikkuisista asti. He ovat hirmuisen rakkaita. Jotenkin mäkin olen siihen porukkaan sopinut. Nyt yksi näistä ihanista yrittää piiskata muakin laihaksi. Laihaksi vompatiksi 😉
Olisi vaan niin paljon helpompaa, jos he kaikki voisivat lihota! Heillä olisi siinä yhdessä yhteinen projekti. Voisivat tulla tänne iltaa istuskelemaan ja mä syöttäisin heille kaikkia herkkuja. Mutta ei! He tykkäävät liikunnasta! He tykkäävät terveellisestä ja kurinalaisesta elämästä!
Kysyin ystävältäni, että miksi hän pitää samaa ruokavaliota kuin minä, vaikka mitään laihdutettavaa tai kiinteytettävää ei ole missään. Hän vastasi, että se on vaan jäänyt päälle… Jäänyt päälle? Mun mielestä se ei oo normaalia. Hänen mielestään se on. Meillä on erimielisyys. Yleensä ollaan aika samaa mieltä erinäisistä ihmeellisistä asioista. Kysyin, että eikö sun koskaan tee mieli mitään herkkuja. Sitten hän sen paljasti. Oli mennyt tilanne herkuttelupäivänä niin hurjaksi, ettei ollut pystynyt lopettamaan suklaan syömistä. Oli syönyt kolme palaa suklaata. KOLME!!!??? Oi kauhia! Toruin häntä siinä sitten kovaan ääneen tuollaisesta hairahduksesta.
Seitsemän kilsaa roikuin toisen laihan ystäväni perässä lenkillä. Ehdotin, että poikettais naapuriklubin kautta. Ei käy. Ei sovi lenkkeilyyn. Taas yksi syy miksen tykkää urheilusta. Kysyin häneltäkin, että miksi lenkkeilet, vaikka ei varmasti tarvitsisi. No kun hän tykkää siitä. Hän tykkää siitä, vaikka olis kylmä, kuuma, satais vettä/lunta tai tuulisi. Mun mielestä se ei oo normaalia. Hänen mielestään on. Hänenkin kanssa siis erimielisyyttä.
Jonkun pitää olla väärässä näissä jutuissa. Mä oon kovin huono olemaan väärässä, joten uskon heidän olevan.
He kuitenkin ovat laihoja, minä en. Voisin päätellä tästä jotain, mutta työpäivän jälkeen väsyttää niin kamalasti, ettei pysty. Mietin huomenna.
Olen tänään tehnyt 14 tuntisen työpäivän. Mun mielestä se käy jo aikamoisesta urheilusuorituksesta. Töiden jälkeen hain Tuhkimoni nuuttipukkeilemasta. Hänellä on nyt kassillinen karkkia kotona. Mäkin sain jotain. Seitsemän kääpiötä. Sain viimein luvan olla Lumikki. Sitten hän vielä muistutti, että ”muista sitten äiti, että sulla on ne seitsemän kääpiötäkin”. Sitten taas miettisin… Miksi laihduttaa, kun oon nyt jo Lumikki, mulla on seitsemän alimittaista miestä ja kassillinen karkkia?
Noh, onneksi tytär tuntee äitinsä. Piilotti ne karkit. Hyvä näin. Olen pysynyt tähän asti ilman herkkuja vain siitä syystä, että niitä ei tässä talossa enää ole. Söin ne kaikki 1.1. Nyt talossa on herkkuja. Mä vaistoon ne!
Huomenna meinaan käydä puntarilla. Jos se paino ei ole mennyt alaspäin, niin masennun. En siis ehkä menekään vaa’alle. Mulla on kaks vapaata enkä halua viettää niitä masentuneena. Elän ennemmin uskossa, että olen jo ainakin viisi kiloa laihempi 😁
❤️Minni
P.s. Joudun spinningiin 😁 Hyi että! Ei annettu enää vaihtoehtoja. Laiha ja kaunis ystäväni haluaa viedä mut pyöräilemään. On tehokasta. Tulee timmi pylly 👍🏻