Eilen illalla teki mieli kaikkea. Heti, kun pysähtyy ajattelemaan, niin ajatus vaeltaa ruokaan? RUOKAAN? Mun mielestä se on aika pelottavaa. Aamulla herättyäni katsoin puhelinta. Rakkaalta ystävältäni ja mun projektini ohjaajalta olin saanut heti aamutuimaan viestin: ”Aamulla sitten ekaksi lasi vettä!!”. Sen lisäksi sain ohjeet, mitä kaikkea muuta saan aamiaiseksi syödä. Tää on tällaista rautalangasta vääntämistä. Sitä mä todella tarvitsen.
Mun aikaisempi ateriarytmi on koostunut aamiaisesta sekä ilta”palasta”. Aamupala on ollut ihan ok. Sen jälkeen onkin sitten hiihdelty koko päivä iltaan asti. Iltapalaksi sitten tyhjennetty ohimennen koko jääkaappi ja kaikki mahdolliset karkkipiilot. Ihan kauheen noloa! Hirvee possu. Silti kirjoitan sen tänne, koska toivon etten sitten enää kehtaisi palata siihen.
Uskon tämänkin päivän menevän kohtalaisesti. Onhan kaksi päivää jo saavutus 😉 keskimääräinen laihdutusaikana on varmaan ollut 4 päivää. Jotten nyt ihan luuserilta kuulosta, niin olenhan mä saanut joskus 12 kiloa poiskin. Se oli juuri ennen kuin aloin odottamaan tytärtäni. Se oli vähän niin kuin kilot meni, kilot tuli. Plaah.
Kotona pystyy pitämään jonkinlaisen rytmin. Huominen tulee olemaan ensimmäinen koetus. Töitä klo 7-21. Siinä on monta haastetta.
1. en osaa töissä rytmittää ruokailua. En mä tiedä, mikä siinä on ongelma, koska ruokatauothan meillä sielläkin on.
2. ehkä se johtuu siitä, että yleensä mulla ei ole mitään järkeviä eväitä.
3. joka on taas johtanut siihen, että kun illalla pääsen kotiin, niin syön taas jääkaapin tyhjäksi.
Olen hirmulaiska tekemään eväitä. Tätä kirjoittaessani tulen varmaan huomaamaan, että olen hirmulaiska todella monessa asiassa. Huomiseksi pitäisi tehdä aamupala, kaksi lämmintä ruokaa ja välipala. Kauhee ruokakassi siis vaan mukaan. Mun tuli nyt jo epätoivo.
Ja se työpaikka. Se on vihoviimeinen paikka.. Siellä pöydät notkuu herkkuja. Ihan ohimennen kahvin kanssa siinä sitten tulee syötyä pari keksiä, muutama karkki, yksi kakku…. Ohhoh. Huppista sentään.
Sitten on nämä ruokatilaukset. Syö nyt siinä sitten porkkanaasi, kun muut saavat pitsaa ja kaikkea muuta törkeän hyvältä tuoksuvaa ruokaa. Mä en oikeastaan edes tiedä, että saanko syödä porkkanaa. Se ei oo vihreä. Käskettiin syödä vihreää. Meinaan kuitenkin syödä porkkanaa.
Tämä omien ajatusten ja tuntemusteni kirjoittaminen tänne piti pysyä vähän niin kuin salassa. Ajattelin, että ihan heti kukaan ei tekstejä löydä. No eikös sitten se mies mennyt tykkäämään tästä ja koko ”WTF” lävähti sen faceseinälle. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Pullukkana kaapista ulos tulleena.
En tule tänne painoani ilmoittamaan. Ihan vaan siitä syystä, etten aio puntarille mennä. En tiedä, mitä tällä hetkellä painan enkä halua tietää. Pelkään, että masennun lukemasta niin paljon, etten jaksa lähteä yrittämäänkään. 20 kiloa tästä nyt ainakin pystyy pois ottamaan. Ehkä se 30 oli liioteltua. Ehkä… Sitten, jos mun paino vaikka joskus vahingossa alkaisi vitosella, niin sitten voin laittaa sen tietona tänne 😉
Tässä aamun fiiliksiä. Nyt lähden ruokakauppaan. Ruoan lisäksi ostan ruokapuntarin. KYLLÄ. Minä, joka olen aina vannonut, etten ruokiani ala punnitsemaan. Tässä sitä mennään. Jos ei löydy sisustukseen sopivaa, niin sitten jää kyllä kauppaan 😉