Ystäväni ohjeistuksesta menin tänään googlettamaan sanan ”säästöliekki”. Voi pahus! Siinä vasta inhottava vihollinen! Nyt tässä taistellaan tuulimyllyjä vastaan! Eikä vaan niitä. Koko geeniperimää ja kaikkea mahdollista. Pitäisi vaan uskoa, että minut on tällaiseksi luotu. Ei tästä pyristelemällä eroon pääse.. En kuitenkaan millään pysty VIELÄKÄÄN luovuttamaan ….ja jos kuitenkin joskus taas luovutan, niin voin hyvin mielin laittaa kaiken geeniperimän, suolistohormonien ja aivotoiminnan piikkiin. Minähän olen tässä vain uhri.
Mutta tässä siis muutama juttu tuosta säästöliekkipirulaisesta…
”Elimistö tunnustelee tilannetta koko ajan ja jos ihminen uhkaa laihtua, elimistö säätää perusaineenvaihdunnan minimiliekille. Silloin voi tulla sellainen vaihe, että vaikka kuinka vähän syö, niin kilot ei lähde”
No häh? Uhkaa laihtua? Elimistö on kamala kiusankappale. Lakkaisi nyt siinä tunnustelemasta, että ihminen saisi rauhassa laihtua. Eipä se paljon tunnustellut, kun aloin lihota!
”Kun me saamme vähemmän ravintoa, keho tekee siitä sellaisen johtopäätöksen, että nyt on pula-aika.”
Keho on kova tekemään johtopäätöksiä ja tunnustelemaan. Varmasti miesten keksimä tämä tällainen keho. Vaikeeta pitää joka asiasta tehdä. Mistä mun keho edes tunnistaa pula-ajan? Varmana ei koskaan ole sellaista kokenut. No siitäs saa nyt sitten! Nyt ollaan pula-ajassa!
”Elimistö pyrkii aina huolehtimaan siitä, että ihminen ei mene aliravitsemustilaan. Jos me saadaan elimistön mielestä liian vähän kaloreita, se koettaa saada meidät syömään.”
Luultavasti mun elimistö on 30 vuotta ollut aliravitsemustilassa, koska tämä elimistö on koko ajan käskenyt mun syödä. Ja mähän olen syönyt!
”Ongelma on kuitenkin siinä, että elimistömme kierroslukumittari toimii vain painon alapäässä eli kun on aliravitsemustila, niin keho tekee kaikkensa, että paino saadaan taas normaaliksi. Mutta kun paino lähtee nousemaan, meillä ei ole mitään mekanismia, mikä silloin yrittäisi palauttaa sen normaaliksi. Sen sijaan karkeasti ottaen elimistö pyrkii painon nousun jälkeen palauttamaan painon aina siihen mihin se on enimmillään päässyt”
Whaaat??? Olisiko nyt aika keksiä sellainen mekanismi, joka huomaisi tällaisen PIENEN 20 kilon painonnousunkin? Mun mielestä, kun tätä tekstiä tulkitsee, niin siinä lukee suunnilleen niin, että ”vaikka lahduttaisitkin, niin vkon päästä painat taas saman verran, KOSKA NÄIN SE VAAN MENEE.”
”Lihavuuteen taipuvaisen ihmisen elimistö toimii hieman eri tavalla kuin laihuuteen taipuvaisen.”
No aijaa!
Olen julistanut sodan säästöliekkiä vastaan! Meinaan taistella nämä hitsin kilot pois tästä vartalosta, vaikka mikä olisi! Lainaukset otettu täältä. Ja löytyihän sieltä sitten niitä positiivisiakin asioita lopusta.
” Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, niin kyllä se aina johtaa laihtumiseen. Säännöllisen syömisen ja säännöllisen liikunnan lisäksi pitäisi vielä muistaa nukkua riittävästi, niin laihdutuksen pitäisi onnistua”
Amen! Näin on tehty. Ja onnistuttukin on. Kohtasin tänään viholliseni vaa’an. Kahdeksan päivää ja -3 kiloa. Kiitos!
<3Minni