My body. My rules.

Taas on tammikuu. Taas alkaa laihduttaminen. TAAS! Ei enää alkoholia, ei enää herkkuja. Tervetuloa vieroitusoireet! Eikä mitkään pienet sellaiset!

Olen aloittanut laihduttamisen ainakin kymmenenä vuotena aina tammikuussa. Tosi omaperäistä. Kukaan muu ei varmaan tee niin. Tuloksia ei ole tullut, laihdutus on kestänyt ehkä max. viikon. Sen jälkeen olen taas todennut, että ruoka on hyvää. Haluan syödä kaikki maailman ruoat. Mielellään yhdessä illassa. HETI.

Nyt teen jotain eri tavalla. Teen siitä julkista. Silloinhan vaihtoehtona ei ole muu kuin laihtua. Muutenhan olisi tosi noloa kirjoittaa laihduttamisesta. Tarkoituksena oli kirjoittaa päiväkirjaa itselle, mutta enhän mä osannut sellaista ohjelmaa internetin maailmasta etsiä. Niinpä tässä kävi nyt näin.

Tavoitteena on siis saada paino laskemaan. Paljon. TODELLA paljon. Se on vaan niin tuskastuttavan hankalaa. Sen lisäksi se on äärimmäisen ärsyttävää ja tyhmää puuhaa. Teoriassa kyllä tiedän, mitä pitää tehdä ja mitä ei, mutta käytännössä toimin aivan eri tavoin. Miten ruoka vaan on niin hyvää ja sohvalle niin kiva käpertyä?

Olen tehnyt kovasti taustatutkimusta projektiani varten. Etsinyt erilaisia vaihtoehtoja päästä tavoitteeseeni. Onnistujien ennen ja jälkeen kuvia on niin kiva katsella. Jos kaikki muutkin pystyy, niin enhän mä voi olla ainut, joka ei? Olen kartoittanut runsaasti erilaisia vaihtoehtoja projektin toteuttamista varten. Useita iltoja käyttänyt lukemalla onnistumistarinoita. Vaikka kuinka olen lukenut ja toivonut, niin ketään ei vielä ole onnistunut vain herkuttelemalla ja laiskottelemalla. Sääli. Olisin ollut hyvä siinä.

No nyt se sitten alkaa. Eihän se kivutonta voi olla. Kun on kymmenen vuotta kerännyt massaa, niin eipä se varmasti itkuitta lähde.

Tänään on ensimmäinen päivä. Krapulapäivänä ei voinut aloittaa, joten siksi tänään. Olen koko päivän miettinyt, että josko vasta maanantaina. Eihän laihdutusta voi lauantaina aloittaa. Laihduttaminen pitää AINA aloittaa maanantaina. Ihan kauheeta itsensä huijaamista heti alkuun! Se on tänään! Tänään on ensimmäinen päivä. Ei huomenna, ei maanantaina.

Ensimmäinen päivä on mennyt suht kivuttomasti. Mitä nyt koko ajan on pinnisteltävä, ettei laittaisi suuhunsa mitään väärää. Ei saa syödä liian paljon, ei saa syödä liian vähän. Pitää syödä oikeaan aikaan. Ei saa pitää liian pitkiä välejä eikä saa jatkuvasti napostella. Mä en kestä tätä ei saamista!! Koska en saa syödä, niin kirjoitan ja juon vettä.

Miestä ei käy kateeksi. Kaikkihan on hänen vikaansa. Se, että olen lihava. Se, että joudun laihduttamaan. Ja ennen kaikkea se, etten saa syödä enää karkkia. Hän ei ehkä vielä tiedä, mitä edessä tulee olemaan. Huominen vielä menee, ehkä maanantaikin työn touhussa, mutta tiistaina… Tiistaina se sokerinhimoinen monsteri herää. Siitä se koetus alkaa.. Hän on kuitenkin leppoisa. Ei jaksa mun kanssa kinastella. Menee varmaan alakertaan kiukutteluani karkuun. Se on ärsyttävää. Silloin joudun kiukuttelemaan yksin ja se taas on ihan tuloksetonta. Alkoikin jo ihan etukäteen ärsyttämään.

Tänään ei ole tehnyt mieli karkkia. Mieli tekee tällä hetkellä popcornia. Pystyn ne nyt kuitenkin jättämään. Mietin tosin koko ajan, että koska ja mitä saan syödä seuraavaksi. Tätä tämä sitten tulee olemaan. Lauantaisin on herkuttelupäivä. Aineenvaihdunnan vuoksi sellainen ”revittelypäivä” täytyy kuulemma pitää. Odotan siis lauantaita. Silloin saan laittaa juustoakin leivälle. WOW.

Odotan kuitenkin kesää. Kiloja pitäisi pudottaa 30. Tavoitteena on kesään mennessä tiputtaa 20. Sitten olisin tyytyväinen. Vaihtoehtojahan ei oikeastaan ole. Olen jo tilannut koon 36 kesävaatteita ja hottis bikinit. Ens kesänä mä oon bikineissä rantsulla enkä tuoppi kädessä terassilla. No ehkä olen vähän terassillakin.. Mutta bikineissä 😉

Hyvä päivä takana. Saan syödä vielä iltapalan. Jee. Soitan tosin mun personal trainerille, että mitä mä saan syödä iltapalaksi. Muuten söisin väärin senkin.

<3Minni

laihduttaminen, laihdutus, mybody, pullukka