Kuinkas kävikään ….
Ei ole minua tehty laihduttamaan. Niin on menty pylly edellä puuhun tämän projektin kanssa. Mun PITI hankkia se vaaka heti sillon ensimmäisinä päivinä. Siis ruokavaaka. Miten se sitten vaan jäi… Oli niin kallis olevinaan ja muutenkin ihan turhake. Sitten se vaan venyi ja venyi. Olin oikeastaan päättänyt, etten sellaista edes hanki. Ajattelin, että eihän se nyt niin vaikeeta voi olla oikein syödä… IDIOOTTI! Koska mahdan ymmärtää, että mun ei kannata ajatella lainkaan? Jos mä en ole tähän mennessä osannut syödä oikein, niin miksi nyt sitten muka olisin? Minähän tosiaan teen aina kaiken vähän niin kuin sinne suuntaan.
Olisin toki muutamasta pikku oireesta, kuten unettomuudesta, huimauksesta ja päänsärystä, ehkä voinut tajuta, että niitä hiilareita, tai ruokaa ylipäätänsä, voisi olla liian vähän.. Ei käy kauheen kirkaalla tämä pää. Olen ehkä myös saattanut unohtaa aterioiltani (lähes aina) perunan/pastan/riisin. Voipi olla, että ateriani ovat koostuneet noin 97 prosenttisesti pelkästään salaatista ja jaulihasta/kanasta. Välillä mukaan on mahdollisesti eksynyt lusikallinen jotain edellämainituista.
Olen kuitenkin tähän asti ollut vakaasti sitä mieltä, että syön riittävästi ja oikein, koska näläntunnetta ei juuri missään vaiheessa ole ollut.
NIIIN VÄÄÄRIN!!! KAIKKI VÄÄRIN!! AIVAN SIKAVÄÄRIN!!
Sain tänään sen vaa’an. En varmaan vieläkään olisi sitä hankkinut, mutta kuinka sellainen nyt sattui olemaan tarjouksessa ja Outi oli mulle sellaisen käynyt ystävällisesti hakemassa <3 . Sitten ei auttanut muu kuin kokeilla. Olin oikeastaan aika uteliaskin näkemään, että kuinka oikeassa olin koko ajan ruoan suhteen ollut, ja miten voisin sen typerän vaa’an tuomita turhakkeeksi muiden keittiöjuttujen joukkoon. Keitin tummaa pastaa ja paistoin jauhelihaa. Laitoin lautasen vaa’alle ja aloin siihen sitten lapioida ruokaa. Kyllä, LAPIOIDA. Lopullinen annoskoko järkytti! Olen siitä pastamäärästä aiemmin syönyt korkeintaan 1/4, siitä jauhelihamäärästä ehkä puolet. Olen shokissa. En jaksanut edes syödä sitä kaikkea. Koin huonoa omaatuntoa, koska pienellä lautasella oli niin paljon ruokaa!
Ihan siis nopea kertaus. Olen VAIN viisi viikkoa syönyt ihan päin pepundaalenia! Niin. Ilmeisesti mulla ei ole kuin kaksi muudia; joko vedetään kaikki ruoka tai sitten vähän niin kuin lopetetaan syöminen kokonaan. Näin nyt äkkiseltään, kun tilannetta kartoitettiin, niin olen 1500-2000 kalorin sijaan syönyt vajaat 1000 kaloria päivässä. Tähän päälle vielä vähän spinningiä ja muuta aktiivista elämää, niin johan ollaan syvällä tässä suossa. Minä, joka niin opiskelin säästöliekkiä. Minähän olen ollut onnellisesti säästöliekillä koko dieettini ajan. GO MINNI!! Eipä ihme, jos välillä on hiukan hermoja kiristänyt…
Hei ei mittän. Yritetääst uusiks. Katotaan, jos olis jotain tapahtumisen makua tästä eteenpäin. Vähän antoi motivaatiotakin lisää tähän puuhaan, kun tuli sellainen toivonkipinä, että näistä kiloista vois kuitenkin päästä eroo.
En väitä, että olisin itsepäinen, mutta P****LE, että olen itsepäinen!!!
Onneksi kesäkuuhun on vielä aikaa… Ehkä ehdin tässä vielä tehdä pienen korjausliikkeen. Ei kuitenkaan huonompaan suuntaan olla menty. Mennääst nyt näillä ja kattellaan.
<3Minni