Kahden päivän tauko kirjoittamisesta. Se on työn syytä. Työ häiritsee harrastusta ja vapaa-aikaa. Olen mukamas ollut niin kiireinenkin. Todellisuudessahan mulla ei ole enää mitään kiirettä. On jäänyt niin paljon luppoaikaa, kun ei tarvitse koko ajan olla syömässä. Pitää vähän niin kuin keksimällä keksiä tekemistä.
Muut ihmiset ilmeisesti harrastaa sitä liikuntaa tällaisina ylimääräisinä aikoina. Mä en tykkää liikunnasta. En vaan tykkää. Varmaan siksi, koska oon niin laiska. Mun ystävä yrittää koko ajan saada mua lähtemään salille. EIIII!! Oon pyytänyt lisäaikaa sopeutua ajatukseen. Mulla on vielä vähän kriisi tän uuden ruokasysteemin kanssa. Olen siis saanut armonaikaa, koska eihän mun kroppa pystyisi käsittelemään tällaista kokonaismuutosta yhtäkkiä.
Mulla on myös ihan hassumainen ”pelko”. Vaikka ihan hyvin tiedän, että liikkuminen ja salilla käyminen tukisi tätä mun projektia, niin samalla pelkään, että se pysäyttää mun laihtumisen…. Tai ainakin painonlaskun. Ja mä todella haluan, että paino laskee. Sillä niinhän se menee, että lihas painaa enemmän kuin läski. Ja jos kaikki tää mun läski muuttuu lihakseksi, niin musta tulee TODELLA painava! Tai entäs, jos se säästöliekki pääsee hyökkäämään, kun yritän ahnehtia liikunnalla ja pienillä kalorimäärillä. Niin… Kyllä mä tiiän. Eihän se nyt näin mene… Mutta näin mun ajatusmaailma sen kääntää. Olen siis vaan todella hyvä keksimään itselleni uskottavia tekosyitä olla menemättä sinne salille 😉
En ymmärrä, mikä sen liikkumisen tekee mulle niin inhottavaksi. Tykkään käydä pitkillä kävelylenkeillä… Mutta… tykkään käydä lenkeillä vain silloin, kun ei tuule, ei sada, ei ole lunta eikä liukasta, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Kovin usein ei siis ole hyvä lenkkeilyilma. Salilla en tykkää käydä, kun siellä käy sellaisia timmipeppusia fitfit-tyttöjä. En mä kehtaa mennä sinne höllymään ja löllymään. Enkä mä osaisi siellä mitään tehdäkään.
Tykkäisin käydä uimassa. Tykkäisin todella käydä uimassa. Se ei kuitenkaan onnistu. Se onnistuisi, jos saisin käydä siellä yksin. Tai korkeintaan kaverin kanssa. Muita ei saisi olla. Mä en näe uimahallissa mitää, koska joudun olemaan ilman lasejani. Mun mielestä on ahdistavaa, että siellä on paljon ihmisiä, mutta mä en tiedä lainkan, että ketä siellä on. Voin vaikka vahingossa mennä ventovieraan viereen saunassa. EI. Ei käy.
Joskus kävin pumpissa. Se oli kivaa. Mutta siinä tuli paikat kipeiksi. Inhottavaa. Miksi urheilusta rangaistaan niin, että seuraavan viikon joudut kävelemään kuin pingviini?
Yritän muuttaa ajattelutapaani ja aloitta liikkumisen vielä lähiaikoina.. lähipäivinä tai viikkoina.. Maaliskuu voisi olla hyvä. Maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa ehkä. Ellei sitten tule jotain. Sitten toukokuussa. Paitsi, jos on kesäloma. 2017 kuulostaa oikeastaan ihan liikuntavuodelta.
Tässä kun jaksan vielä jonkun aikaa tätä ”päiväkirjaa” kirjoitella, niin kai mä syön nämäkin sanani. Liikunnasta tulee ihanaa. Tankotanssi. Sitä mä haluan harrastaa. Kaikkien kanssaliikkujien iloksi ja helpotukseksi kuitenkin ilmoitan, että en ole tankoon menossa roikkumaan ennen kuin olen pienemmän kokoinen. Mutta sitten. Sitten menen.
Nyt jatkan iltaa urheilugaalan katsomisella. Olen suorastaan loistava tässä penkkiurheilulajissa 😉
<3Minni