…tai jotain sen tapaista.
Ei ole tätä liikkumista helpoksi tehty tällaiselle minunlaiselleni. Enhän mä tiedä, mitä sinne spinningiin kuului päälle laittaa. Mun vaatehuoneesta ei kauheesti mitään urheiluun sopivaa löydy. Sain määräyksen olla paikan päällä klo 16:40. Pääsin töistä klo 15 ja sen jälkeen piti ehtiä kotiin vielä syömään. Se on kuitenkin annettu mulle ohjeeksi numero 1. Kolmen tunnin välein pitää syödä ja olin viimeksi syönyt klo 12. Sitten piti löytää lenkkarit ja paita. Ne yllättäen löytyi melko helposti. Näiden jälkeen vielä kaupasta etsimään housuja. Vähän mulla on vikana jättää asiat viime tippaan 😉 ehkä vähän yritin keksiä tekosyytä, ettei tarvitsisi mennä.. Ei toiminut. Oikeastaan miettisin koko työpäivän ajan, miten pystyisin välttämään tulevan koitoksen. En mitään hyvää keksinyt.
No siellä kaupassa. Kävin kahdessa. Ensimmäisessä paikassa ei ollut hyviä. Oli joko liian pieniä tai liian isoja. Mun kokoiset ei siis harrasta liikuntaa. TAI…. Sitten kaikki mun kokoiset on päättäneet nyt laihduttaa ja ostaneet just tän koon loppuun.
Seuraavasta paikasta löytyi. Siellä oli jopa urheiluvaatteet ota 3 maksa 2. Yhden urheiluvaatteen sijaan mulla onkin nyt jo kolme sellaista. Aika pro olo.
Sitten mentiin. Pakko oli. Olin 2 minuuttia ennen kaveriani siinä parkkiksella. Mun mies ja tämä mun ystävä oli molemmat sitä mieltä, että tää on tosi hyvä idea.. Mä taas olin sitä mieltä, että he halua, että mä kuolen. Olin lähes varma, että niin tapahtuu. Meinasin jäädä istumaan autoon.
Mentiin sisälle. Ostin kuukausi”kortin”. Korttia ei nykypäivänä enää ilmeisesti ole. Sisälle tunnistaudutaan sormenjäljellä. Hitsi. Ei pysty enää vetoamaan kortin hukkaamiseenkaan.
Mä olin aivan pallo hukassa siellä.
Mentiin pukkariin. Mun ystävä oli ollut kaukaa viisas ja laittanut ne jumppavaatteen päälle jo kotona. Mä en tiettykään olis edes voinut tehdä niin, kun mun vaatteet oli vielä kotoa lähtiessä kaupassa. Mä jouduin siis yksin siinä sitten vaihtamaan niitä vaatteita. Mulla on kauhee alastomuuskompleksi. Eikä siinä pukkarissa ollut edes vessaa, että olisin sinne voinut mennä piiloon vaihtamaan. Suoriuduin kuitenkin ilman suurempia traumoja. Ystävälleni tuotetuista traumoista en tiedä.
Sellaiset supervoimat tuli, kun ne vaatteet veti päälle. Housut oli niin piukat, että vatsakin oli ihan littana. Tuli ihan sellainen olo, että tässä ollaan oikeesti menossa jumppailemaan. Dinz dinz sitten vaan. Kävelin tosi coolina siitä salin läpi sinne spinnig-huoneeseen. Siinä sitten pyörän vieressä huomasin, että reidessäni oli vielä tarra, jossa oli ” L L L L L L L”. Noh, tuli sitten selväksi varmasti kaikille, että minkä kokoiset housut mulla oli jalassa.
Meidän lisäksi ei ollut kuin yksi. Se oli helpotus. Mukavaa oli myös se, että pyöräiltiin pimeässä. Kukaan ei siis näkisi, jos vähän lusmuilisi ;). Ensimmäiset 10 minuuttia oli jees. Virtuaalitäti sanoi, että lihakset olis pitänyt lämmetä. TODELLAKIN. Seuraavat kymmenen minuuttia meni ok… Sitten täti ilmoitti, että ensimmäisen 20 minuutin ”lämmittely” meni siinä ja sitten seuraavat 25 min vedetäänkin täysillä…. Tämän jälkeen aloin tehdä hidasta kuolemaa. Sulin siihen satulaan. Satula satutti pyllyä, mutta ei jaksanut seisomaankaan nousta. Jäljellä AIVAN LIIAN PALJON. Mun ystävä vetää ihan täysillä siinä vieressä. Samoin tämä kolmas paikalla olija. En mäkään nyt kehdannut olla vaan tekemättä mitään. Vuorotellen ajattelin, että nyt poljetaan prkl… sitten 10 sekunnin päästä olin, että eipäs poljetakaan..
Selvisin. Hengissä. Ensimmäiset ajatukset, kun täti ilmoitti spinningin loppuneen. Sen jälkeen olin onnellinen, että pystyin siihen. Sitten uskalsin jo ajatella, että koska uusiksi. Spinningin jälkeen sain ystävältäni palkkioksi puolikkaan banaanin. Hän on ihana <3 (en odottanut mitään pitsaa tai suklaapatukkaa… en…)
Myönnän, että nyt on hyvä olo. Mun pahin pelko varmaan oli se, että ylipäätänsä menen koko paikkaan. Uskalsin. Seuraavalla kerralla uskallan tehdä enemmän. Tällä kertaa vaan koko ajan miettisin, että koska mun sydän stoppaa. Arvostan suuresti ystäväni kärsivällisyyttä mun kanssa.
Jään odottelemaan huomista tuskaa. Mun reidet tulee huutamaan hoosiannaa. Jos perjantaiaamuna ei ala vaa’alla näkyä tuloksia, niin sitten Minni suuttuu.
<3 Minni